 |
| Homman nimi? American Wedding –elokuva ja mikä tärkeintä Alyson Hanniganin rooli siinä. Miksi siitä piti järjestää miitti? Vastaan uudella kysymyksellä, hyvin yksinkertaisesti: Miksi EI? :-) Tapaamispaikka? Helsingin Tennispalatsi, ajankohtana lokakuun yhdestoista, 2003. Osallistujat? 17 Suomen BtVS-fania. |
| Okei, se alkoi hyvin synkkänä, varhaisena aamuna, 11. lokakuuta. Kello näytti huoneeni seinällä jotain puolta viittä ja onnistuin viimein sulkemaan tietokoneen, minkä ääressä olin viettänyt mielenkiintoisen MSN-messenger –illan muutaman ihmisen kanssa… Aiheesta emme puhu enempää! Jotenkin siitä sitten onnistui vääntämään itsensä sänkyyn asti koisimaan, mutta edessä ei ollut kovinkaan monta tuntia ihanaa yöunta. Herätys piti laittaa sterkkoihin jo puoli kymmeneksi, koska stadiin piti raahautua yhdeksi päivällä, ja mä saan stressikohtauksen, jos herään liian myöhään ja joudun lähtemään kiireessä. Aivan liian nopeasti, melkein kuin vain kaksi minuuttia sen jälkeen kun olin sulkenut silmät, stereoissa pärähti soimaan joku Mamban iloinen renkutus ja meikäläinen nousee kirosanoja syytäen sängyn pohjalta hakkaamaan mokoman mölytoosan pois päältä. Ja kas kummaa, joku EI sitten herännytkään ajoissa… No, mun aamutoimista nyt on turha höpistä sen suuremmin. Äskeinen selvennys oli vain kurkistus tämän webhostin aamurutiiniin… Juu, ja selvennys sille, miksi tässäkin tekstissä, jota juuri nyt luet, on todennäköisesti aika paljon kirjoitusvirheitä! Univelkaa, man. Sitä riittää! Okei, to make the long story short, tapasin 13:00 stadissa Civyn, Riikan, Marjon, Piksan ja Tonin ja käytiin nauttimassa piristävä (tai joidenkin osalta entistäkin nukuttavampi) ateria Pizza Hutissa. Tästäkään ei ole paljoa erikoisempaa kertomista! Siirtykäämme siihen ihan VIRALLISEEN miitti-osaan! Eli, suunnattiin Tennispalatsille yhdessä Pizza Hut –jengin kanssa (sillä kaikki tyypit olivat osallistumassa miittiin). Törmättiin yllättäen liikennevaloissa Rockstariin ja Iluun, jotka olivat jo tuttuja Lahden keikalta! Iloinen jälleennäkeminen ja kuulumisten vaihtoa. Ja kävely jatkui… Miksi mulla on tapana hermota näistä miiteistä niin paljon? Kaikki on aina mennyt ihan hyvin ja silti mä tulen joka kerta paikalle jonkin sortin kipsissä, miettien että mitä JOS… No, turhaa se oli tälläkin kertaa! Tennarissa siis treffattiin muut osallistujat, jotka oli ehtineet sinne ennen meitä. Oli ihana nähdä tuttuja ja uusia kasvoja! Monien kanssa oltiin tultu oikein kivasti juttuun jo edelliskesän FinBuffyssa, joten tämä ”reunion” oli varsin liikuttava! (Hikiä rulez!!) Lippuja makseltiin ja yritettiin päästä tietoisuuteen siitä, miten laskelmissa oltiin menty niin pahasti vikaan, että lippuja oli 18, seitsemälletoista hengelle. Oli tosi kiva tavata tuttuja tyyppejä (sellaisiakin, keitä ei ollut vielä aikaisemmin tavannut ja niitä, ketkä tekivät yllätysvierailuja paikalle) ja päästiinhän sinä vaihtamaan ajatuksia aika monestakin aiheesta, kun viimein (monien Tennarin rajojen ulkopuolelle tehdyn hukkareissun jälkeen) päästiin istumaan Modesty-kahvilaan (siis Tennarin kakkoskerrokseen). Ihmiset ei tainneet oikein välittää mun ja erään toisen nimeltä mainitsemattoman kummajaisen digikameraterrorismista, ja haluaisinkin pyytää anteeksi, jos sillä jonkun yksityisyyttä loukattiin! Mutta you know how it is… ”Kun lapsi saa uuden lelun, niin…”. Ja kerrottakoon, että olen omistanut armaan digikamerani vasta kuukauden verran, vaikka olen toivonut mokomaa vehjettä lahjaksi jo vuosia! Mutta niin kai se on. Asioita saa tässä iässä vasta kun ne suostuu ostamaan omilla rahoillaan… Being a grown-up sucks. Koska menimme katsomaan teinielokuvaa, olivat tietysti teinipopcornit aiheelliset, joten niihinkin piti käydä tuhlaamassa rahaa, ennen kuin suunnattiin saliin. Ihme juttu, miten American Wedding oltiin sitten saatu pyörimään ykkössaliin, vaikka viime viikon suurensi-ilta oli Bad Boys II, jonka nyt luulisi pysyvän aika suosittuna yli viikon. Pienen sekoilun jälkeen paikansin oman paikkani salissa, Dicin ja Ilun välissä. Trailereiden aikana aika moni Pirates Of Caribbean –fani taisi tehdä päätöksen, että seuraavaksi mennään sitten katsomaan elokuvaa ”Once Upon A Time In Mexico”. Eräs tietty Johnny Depp vilahti valkokankaalla useaan otteeseen, mikä oli varmaan aika suuri syy elokuvan suosioon meidän Pirates-arvostajien parissa. Meillä oli ollut suuria suunnitelmia, että taputettaisiin Alysonille, kun neidon nimi ilmestyisi American Weddingin alkuteksteihin. Oli puhetta aaltojen tekemisestäkin, mutta jostain syystä aallot karahti karille… No, American Weddingistä puuttui näyttelijöiden nimet alusta kokonaan, joten aplodeja ei oikeen tuntunut tarpeelliselta antaa. Ellei sitten ihan hauskalle alkukohtaukselle, missä pääosapari Jim ja Michelle menevät kihloihin (ja Jim on *onnellinen*). No joo, leffasta on tuskin turha sanoa mitään. Sellaista paikoin koomista, paikoin liiankin yliampuvaa nuorisohuumoria, joka joskus nauratti ihan rehellisesti, joskus taas melkein itketti (tietyt kohtaukset osoitti jo *melkoisen* huonoa makua, kuten eräs tietty tryffelijuttu). Leffan aikana salissa kuitenkin tapahtui mielenkiintoisia asioita, kuten sellaista, että meidän ”värisuora” (kolme vierekkäin istuvaa tyttöä, joilla kaikilla oli Ässä Mix –karkkeja mukanaan) alkoi lähettämään eteenpäin niitä mustia karkkeja, koska eivät niistä tykänneet. Mustat Ässä Mixit kulkeutui pitkiä matkoja, ihmiseltä toiselle, rivistä riviin, ja niille ei meinannut loppua näkyä. Ja kun seitsemäntoista ihmistä istuu peräkkäin kahdessa rivissä, niin kyllä siinä oli melkoinen karkkimaraton, ennen kuin Ässä Mixit kulkeutuivat takaisin alkuperäisten lähettäjien käsiin. Elouvan loppuessa lopputekstit yllättivät TODELLA iloisesti: Musiikin elokuvaan oli säveltänyt, kukapa muukaan kuin ylijumalamme Christophe Beck! *worship* En olisi kylläkään huomannut asiaa, jos en olisi nähnyt tuota tekstiä, mutta Buffy-viittauksista saa aina plussaa, ja tässä seurassa kaikesta tuli vielä hauskempaa. Kuten siitä, kun eräs hahmo leffassa oli nimeltään Leslie Summers. Summers-nimen mainitseminen herätti innostusta monissa meistä… nää on näitä pimeitä fanijuttuja! Ja kyllähän me sitten pienet aplodit annettiin Alysonille lopputekstien aikana! Leffan päätyttyä siirryttiin istumaan Aleksanterinkadun Wayne’s Coffee –kuppilaan. Ainoa ongelma järjestelyssä oli, että pöydät olivat luvattoman minikokoisia ja joukko jakaantui pieniksi ryhmiksi. Istuskelin siinä sitten Riikan, Marjon ja Jessien kanssa, ja leikittiin kameralla hiukan lisää. Kyllä ilmeisesti jutun juurta riitti, sillä me juurruttiin Wayne’s Coffeeseen reiluksi kahdeksi tunniksi (näin uskoisin). Mun pöytäseura tosin lähti hiukan aikaisemmin kuin muut, mutta hätä ei ollut suuri, sillä siirryin sitten seuraavaan pöytään, missä Dici, Nina, Sunshine ja Civy pitivät tunnelmaa katossa, leikkimällä sokerisirottimella, jonka kuvittelivat jossain vaiheessa sisältävän hiekkaa, kunnes joku rohkea ilmeisesti uskaltautui sotkua maistamaan ja todella toteamaan sen sokeriksi… Me kyllä varmaan saatiin jonkun hullun ämmäjoukon maine, kun naurettiin niin suureen ääneen. Mutta minkäs teet näin hauskassa porukassa? Mikäs se meidän kuningasidea olikaan..? Ai niin! Otetaan kaikista sellaset Arnold-edustuskuvat, pistetään ne nettiin ja äänestetään Vuoden Buffy-fani! Lisäksi juttua riitti aina kalastuksesta Aliakseen, eli nyt tuli todistetuksi sekin fakta, että Buffy-fanit puhuvat muustakin kuin BtVS- ja Angel-sarjoista! Tuli sitten lähtö Waynesiltakin, kun paikka sulki ovensa yhdeksän aikoihin. Monella oli vielä edessä pitkä matka kotiin, joten sanottiin sitten hyvät jatkot (muutaman tuskallisen kuvanottosession jälkeen, ja jälleen esitän syvimmät pahoitteluni kameralla terrorisoimisesta) ja moni suuntasi omille teilleen. Jäi meitä siihen vielä se hullu ämmäjoukko joiden kanssa kuvailtiin hiukan videoita (Inter Sport veti kyllä kaikki pisteet kotiin, eiks näin, tytöt?). Juttua kun olis riittänyt vaikka kuinka moneksi tunniksi, niin ei siitä nyt ihan vielä silloin sitten viitsinyt lähteä kotiin, vaikka kello lähentelikin jo kymmentä. Painuttiin vielä istumaan siihen Mannerheimintien McDonaldsiin, jonka kaikki Hesalaiset tuntevat juoppomäkkinä! No, sinne muiden äänekkäiden fiilis-on-katossa-ja-katto-hajalla –tyyppien joukkoon me sovittiin oikein hyvin. Syötiin sunday-jätskejä, joista jäljelle jääneistä tyhjistä kipoista syntyi yllättävän esittävää taidetta! Meidän SMG-valokuva on nähtävillä tuolla alhaalla, jos kiinnostaa! Nina ja Dici jättivät joukon juuri ajoissa, ennen kuin kaikki alkoi mennä todella levottomaksi… Nämä loput jutut voivat kuulostaa aika heprealta ihmisille, jotka eivät olleet paikalla, joten älkää ihmetelkö… Sanotaan nyt vaikka näin, että ”They’re Not Gonna Get” me and Sunshine, että Civyllä ois tulevaisuutta maailman hauskimpana meditaatioguruna, että hirsa on uusi eläinlaji, että Giles on villasukka, että jos näkee unessaan Angelin pupuasussa, karvalakki päässään vetämässä can can –tanssia, niin on PAKKO olla yliväsynyt, että puhelimeen vastataan ehdottomasti lauseella ”Robin Hoodin jousivarastossa”… Joo, mulla oli todella hauskaa! Ihmiset on olleet niin mukavia ja ystävällisiä, että näistä miiteistä tulee aina kotiin sillä fiiliksellä, että vois halata puolta maailmaa! Ja varmaan porukatkin alkaa jo uskoa, että ne ”satanistipedofiilit” keiden kanssa mä juttelen netissä vois oikeestaan olla ihan tavallisia, uskomattoman rentoja ja ihania ihmisiä! Niin juu, ja vielä yks juttu: ”Marriage is about shaving your balls.” ;-) Kiitos kaikille osallistujille ja niille, ketkä jutun sumplivat kokoon Caritaksella! Otetaan ihmeessä uusiksi! |
 |
| K U V I A : |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
|
 |
|
| Videoiden katsomiseen tarvitset Quick Time -playerin. En ole varma linkkien toimivuudesta, mutta ainakin mulla lataamiseen meni jonkun aikaa, että olkaa kärsivällisiä ja ehkä ne sieltä näkyy! :) Ja mun käsi tärisee sitten otoksissa ihan kauheasti... Wayne's Coffee (panorama) Wayne's Coffee ("tyttöjen pöytä") Inter Sport -mainos |
| V I D E O I T A : |