VIhdoinkin... Syy sivujen heikkoon päivittämiseen löytyy inhimillisistä ihmisaivoista, unohtaminen ja muistaminen on kumma juttu:)
Jekku on jo melkein kaksi vuotias miehanalku. Tänä keväänä on yllättäen tullut esiin ison pojan elkeitä. Jekku ilmoittaa jos ruoka on myöhässä, tai hänen kanssa ei ole leikitty tarpeeksi. Kevään uutena juttuna sattumalta yhdellä kävelyllä huomasin että Jekku hyppii mielellään esteiden yli. Agilityperintöä siis selkeästi:)
Ollessamme rannan lähellä Jekku menee uimaan keksen lenkin jos siltä tuntuu, mikä on hyvä asia ajatellen hengenpelastusreenejä. Vesi ei siis pelota muualla kuin suihkussa.
Jekku nauttii myös hieronnasta, joskin ei ihan aina malta maata paikallaan kyllin pitkään.
Jekku on myös selkeästi vähemmän innokas tervehtiessään tulijoita kuin nuorempana.
Jekun pitäisi mennä lonkkakuviin, mutta sopivan ajan löytäminen on vaikeaa kaiken työn ja opiskelun keskeltä. Syksyllä Jekku oli kipeänä ja selkeästi kammoksui sen jälkeen eläinlääkäriin menemistä. Onneksi oma lääkärimme kuitenkin on hyvin kärsivällinen:)
16.6.07
Aika kuluu kuin siivillä:)Jekku on uinut meressä ja järvessä, sekä joessa. Lisäksi Jekku on leikkinyt variksella...
17.4.07
Pääsiäislomalla jekku kävi kahlaamassa vedessä sorsan perässä. Keppi vedessä ei kiinnostanut lainkaan, mutta kun Jekku huomasi sorsan, ei mikään enää pidätellyt sitä. Sorsa oli onneksi nopeampi, onhan nyt sorsien pesimärauha. Damit on syöty rikki ja puhki talven aikana:) Kovasti tekisi jo mieli uimaan koiran kanssa. Alkeellisia hengenpelastusjuttuja on harjoiteltu jonkin verran. Jekku osaa kääntää ihmisen kyljentä selälleen käskystä. Harjoitukset eivät ihan vastaa sitä, mitä pitäisi vepe-kokeessa tehdä, mutta käytännössä arvokkaita taitoja. Jekku söi jälleen yhden matokuurin, jonka jälkeen oli taas masu kipeänä ja muutama päivä oksenneltiin. Paino on pudonnut hiukan, joten ruokamäärää pitää kasvattaa. Tämän viikon oppimistavoite on saada Jekku olemaan hiljaa kun ovikello soi.